Taas junassa Budapestiin. Juna ei tule tänä vuonna enää Venetsiasta, vaan lähtee Zagrebista, ja aikatauluakin on rukattu. Ilmeisesti jatkuvan myöhästelyn takia on matka-aika nyt virallisestikin vartin pitempi kuin ennen. Muutoksella on iso vaikutus: juna on ainakin näin perjantaisin nyt täynnä Zagrebista lähdettäessä. Tänään niin täynä, etten edes mahtunut osastoon, vaan jäin käytävälle katselemaan maisemia. Mutta melkein kaikki matkustajat jäävät parilla-kolmella ensimmäisellä asemalla, ja rajalle tultaessa on juna melkein tyhjä.

Tänään oli ennätyslämmintä. 17 astetta! Söin lounaan ulkona auringossa. Sekopäistä. Onneksi Kirill sivuutti Zagrebin pohjoisspuolitse. Yhtään kylmää tai edes viileätä päivää ei tänä vuonna ole vielä nähty. Viime vuonna tähän aikaan oli 30 astetta vähemmän.

Ilmastonmuutoksesta ei mitään epäilystä. Sen pitäisi olla tulevien vaalien pääteema meilläkin. Olisi pitänyt olla jo viime ja edellisten vaalien. Ilmastonmuutos ei ole mitään ympäripyöreää ympäristöpolitiikkaa. Ilmastonmuutos on talouspolitiikkaa, turvallisuuspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa ja paljon enemmän kuin niitä. Ilmastonmuutos maksaa meille paljon, mutta me emme maksa ilmastonmuutokselle mitään.

Media tarvitsee kokonaisnäkemyksen asiain keskinäisistä vaikutussuhteista. Sen pitäisi asettaa kovat luonnontieteelliset faktat elinkeinoelämän strategiakonsulttien ja muitten talousteoreetikoitten mantrain edelle. Mutta toimittajan on paljon helpompi oppia kautta maan piirin resitoitu mantra kuin perehtyä tieteelliseen tutkimukseen. Ja siksi yleisönkin on. Helsingin Sanomain sivujakin valaisee "talousnäkokulma" kautta lehden aina kulttuuri- ja sarjakuvasivuja myöten, kun taas tiede ja ympäristö on karsinoitu pari kertaa viikossa ilmestyvään osaan, jonka voi helposti jättää myöhempään, jos ei ehdi aiheeseen perehtyä.

 

Konkreettinen esimerkki. HS käsitteli syksyn mittaan varsin laveasti Helsingin päättäjäin hanketta lisäalueen saamiseksi Sipoosta. Lehti oli varsin innokas asettamaan ensin vastakkain ensin helsinkiläiset ja sipoolaiset, sittemmin pääkaupungin valtaeliitin ja tavalliset helsinkiläiset, välillä myös kieliryhmät keskenään. Paljon palstatilaa omistettiin myös kaikenmoisille laskelmille alueliitoksen kustannuksista ja hyödyistä, mainitsematta kuitenkaan mihin taustaoletuksiin laskelmat perustuvat.

En ole nähnyt lehdessä pienintäkään mainintaa alueliitoshankkeen kokonaisvaikutuksista energian ja luonnonvarojen riittävyyden tai ilmaston lämpenemisen kannalta. Yhdellekään toimittajalle ei ehkä pälkähtänyt päähän käsitellä liitoshankkeen kaikkein perustavanlaatuisinta ongelmaa. Alueliitos tehdään lisämaan saamiseksi, jotta pääkaupunki voisi laajentua entisestänsä. Jokainen, joka raivaa Sipoon metsiä, pystyttää aukiolle betonirakenteisen talon ja ryhtyy sieltä käsin harrastamaan Helsingissä autoilua, edistää ilmaston lämpenemistä peruuttamattomasti ja aika massiivisesti vielä. Helsingin kaupungin hanke on aika räikeästi ristiriidassa Suomen päästövähennyssitoumuksia vastaan, mutten ole nähnyt vielä kenenkään puhuneen mistään sanktioista.

Perustan ehkä mediakriittisen osaston tänne plokiin. Pian. Ensi viikolla pidän yhden esitelmän ja kaikki tentit, ja perjantaina lähden vihdoin rakasta kotimaata kohti. Mutta pian sen jälkeen, ennen vaaleja.