Kirjoitan tätä junassa Szombathelystä Wieniin. Szombathelyhin satuin, kun olimme Sonjan kanssa lauantaina ehdottaneet itsenäisyyspäiväteetä Sonjan lätin kielen opettajalle. Hän vastasi, ettei pääse, koska asuu Szombathelyissä, mutta kutsuu meidät mielellään sinne. Mentiin sitten eilen sunnuntaina junalla, kolme tuntia Budiksesta. Hauska päivä oli, ja lopuksi päädyimme korcsmaan Berzsenyi-korkeakoulun latvian, viron, suomen ja italian lehtorien kanssa.

 

Aamulla 7.20 lähti juna, vaihdolla Sopronissa. Kiire kun tuli, en ehtinyt noudattaa hyvää neuvoa, että osta erikseen liput Soproniin ja Sopronista Wieniin. En uskonut ehtiväni Sopronissa lippuluukulle, kun vaihtoaikaa piti olla vain kymmenisen minuuttia. Halvemmaksi olisi varmasti tullut, koska maksoin nyt lyhyestä välistä 5832 forinttia eli yli 20 euroa. Verrattakoon Budapest–Zagreb-matkaan, josta olen maksanut vain 7506,- ja se on sentään meno-paluu, olkoonkin pysyvällä 60% alennuksella.

 

Kauan en kerennyt körötellä täydessä pikkujunassa. Bükin asemalla kaikki nousivat pois, ja ahtauduimme tietty vielä täydempään bussiin. Radalla oli jotakin, jota kauhakuormaajin ja traktorein siirreltiin pois tieltä. Bussi kävi tietty läpi kaikki kylät joissa oli asema, emmekä tietenkään pysyneet aikataulussa. 20 minuutin myöhästymisen vuoksi ehdin vasta seuraavaan Wienin junaan, ja vaihtoaikaa oli 40 minuuttia. No, ehdinpä haukata väliin jääneen aamiaisen. Mutta Sopronin kauniina muistamani kaupunki oli marraskuisessa sumussa harmaa ja lokainen, eikä oikein vastannut mielikuviani.

 

Vielä olisin voinut säästää pitkän pennin, jos olisin tiennyt, että junayhteys Sopronista Wieniin kuuluu jonkinlaiseen alueliikenteeseen, ja lipun olisin voinut ostaa junastakin, eli maksoin Szombathelyssä kansainvälisen lisämaksun ihan turhaan. Ja se lisämaksu oli varmaan puolet koko lipun hinnasta. Mutta kokeiltu on, ja nyt tiedätte sen kaikki jotka tätä luette. Juna on tosi hieno, kaksikerroksinen ja melkein äänetön. Ja linjajärjestely on jännä, oikeata uutta eurooppalaisuutta, jota saisi olla paljon enemmänkin.

 

Kyseessä on nimittäin linja Deutschkreutz–Wien, jolla liikkuu monta pika- ja paikallisjunaa, ainakin aamusella useampi tunnissa. Deutschkreutz on pieni itävaltalainen kaupunki, josta ei ole junayhteyttä muualle kuin Soproniin, joka ympäristöinensä muodostaa pienen ulokkeen Unkaria Itävallan keskelle. Kaikki junat Deutschkreutzista Wieniin päin ajavat Unkarin läpi ja pysähtyvät Sopronissa, mutta mitään rajatarkastuksia en junassa kokenut. Vain Sopronissa laiturille mennessä piti kulkea pikaisen passintarkastuksen läpi. Junan konduktööri keskustelee yksien matkustajien kanssa saksaksi, toisten kanssa unkariksi. Kohta Sopronista lähdettyä tullaan ensimmäiselle asemalle Itävallan puolella, ja ikkunasta näkyvät jo lumipeitteiset Alpit.