Pieneen aikaan ei ole tullut kirjoitettua mitään. Luulisi, että kirjoittamiseen olisi enemmän aikaa nyt kun jokaviikkoinen Budapestin-matkustelu loppui. Mutta kun tekstille pitäisi jokin aihekin olla, ja jos missään ei käy, niin mitään ei pääse tapahtumaankaan. No, Ljubljanassa olin viime viikonloppuna. Olikin jännittävä paikka. Koko ajan satoi vettä. Sikäläiset tuttavani Anja ja Domen ovan toimittajia, ja Domenin mukana pääsin myös seuraamaan mielenosoitusta Venäjän suurlähetystön edessä. Mielenosoittajia oli neljä, poliiseja kaksi ja toimittajia toistakymmentä. Hurja maa tuo Slovenia!

Yksi matkailun liittyvä harrastukseni on kartat. Erityisesti olen tykästynyt erimaalaisten lapsille tehtyjen karttakirjojen selailuun. Harrastus on aika masokistinen, koska lasten karttakirjoissa kirjoitetaan hyvinkin moniselitteisistä ja kiistanalaisista asioista itsestäänselvyyksinä, ja minäpä etsin niistä juuri semmoisia asioita. Kuinka hauskalla tavalla ne lapsukaisia indoktrinoivatkaan! Yksi eniten rakastamiani / vihaamiani kiistakysymyksiä on Euroopan jakaminen eri alueisiin. Aion vielä kirjoittaa siitä pitemmänkin jutun, mutta inho aiheesta vallitsevien käsitysten typeryyttä kohtaan on lykänyt minua tarttumasta siihen. Joka tapauksessa slovenialaisessa lasten kartastossa mainitaan "Itä-Eurooppana" neljä maata: Venäjä, Puola, Unkari ja Itävalta! Länsi-Eurooppa alkaa vasta Saksasta ja Keski-Eurooppaan kuuluu ilmeisesti pelkkä Slovenia, koska sitä ei mainita muitten alueitten yhteydessä. "Pohjois-Euroopasta" mainitaan Ruotsi, Norja, Islanti, Grönlanti ja Baltian maat. Ihan kuin joku puuttuisi joukosta? Mutta lastenatlaksen pelastaa hieno aukeaman kokoinen kuvapari: yläkuvassa on pohjoiseurooppalainen ydinperhe aterialla hirsitalossa ja isä ja äiti juovat tuopeista olutta. Alakuvassa on eteläeurooppalainen suurperhe syömässä terassillansa viiniä juoden.

Huomenna lähden taas Wieniin, kirjastoon. Minun on pakko päästä välillä pois täältä, jotten ahdistu. Pidän kovasti työstäni ja opiskelijoistani, asuntoni on kiva ja loistavalla paikalla ja onpa täällä paljon mukavia ihmisiäkin. Mutta kun veri vetää pois. Asuinpaikkanikin valitsin niin, että pääsen pois Zagrebista käveltyäni kaksi minuuttia asemalle. Ahdistavinta on ehkä älytön tungos ja ruuhka. Älytön siksi, että se johtuu vain huonosta suunnittelusta pääkaupungissa, joka ei ole mitenkään tavattoman iso eikä liikenteellisesti huonolla paikalla. Ja asukkaitten kelvottomista tottumuksista. Kaupunki on pitkänmallinen itä-länsi akselilla, ja akselin keskellä kulkee rautatie. Mutta mitään paikallisjunia ei silti ole!!! Kaikki, jotka eivät päätä lähteä isolla autollansa kapeita katuja tukkimaan, ahtautuvat ratikoihin, jotka seisovat ryppäittäin kadulla autojen piirittäminä eivätkä pääse liikkumaan mihinkään suuntaan. Joka aamu ja iltapäivä. Iltakymmenen jälkeen kadut ovat tyhjät. Ei ketään. Aamukuudelta alkaa taas sama tungeksiminen ja tööttäily.

Entäs kaupassa käynti? Täällä on meikäläisittäin tavallisen kokoisia päivittäistavaramyymälöitä muutama harva koko kantakaupungissa. Kaukana isojen teitten varrella on jättimarketteja, ja keskustassa on tuhkatiheään pieniä elintarvikekioskeja ja merkkivaatepuoteja. Tuossa vieressä asematunnelissa on vierekkäin kaksi samanmerkkistä kauppaa, isompi ja pienempi. Isommassa on lähes aina hirveä ruuhka kaikille kassoille, pienempi taas on melkein tyhjä koko ajan, mikä on Zagrebin kontekstissa äärimmäisen harvinaista. En ymmärrä, mikseivät ihmiset hakeudu pienempään myymälään, jossa on melkein kaikki samat tavarat ja ihan samat hinnat. Välillä tuntuu, että täkäläiset ovat niin tottuneita jonottamiseen, etteivät edes pane tähdelle koko ruuhkaa. Ja ehkä täällä ei edes kannattaisi pitää semmoista kauppaa, johon ei tule asiakkaita ruuhkaksi asti? Mahtavatko henkilöstökulut olla niin isot? Ei siksi että palkat olisivat erityisen hyvät, vaan siksi että myyjistäkin on joka puodissa ylikansoitus. Minä kumminkin inhoan jonossa seisomista, ja välillä kun pienempi kauppa oli remontissa, jäi moni tavara hankkimatta.

Luulisi että täällä olisi ainakin mukavaa ja edullista syödä ulkona? Kattia. Täällä ei tunneta käsitettä lounasravintola. Keskustassa on muutama hyvä ja edullinen ravintola, ja ne ovat tietysti aina täynnä. Loput ovat niin fiinejä, ettei niihin viitsi mennä yksin, ainakaan jos näyttää yliopistonlehtorilta. Eikä hinnan puolesta kannatakaan. Kahviloissa ja baareissa, joita täällä on kaikkialla vieri vieressä sata samanlaista, ei koskaan tarjota mitään syötävää. Onneksi lyhyen matkan päässä yliopistolta upouudessa Eurocenterissä on loistava työpaikkaruokala, eli jotakin mikä ei ollenkaan kuulu täkäläiseen kulttuuriin. Sielläkin tosin saa itse annostella vain salaatin ja sekin punnitaan, koska pitäähän henkilökunnalle jotakin tekemistä keksiä. Ja jos alakerran vartiohenkilökunta (niitäkin on tosiaan pienen tiskin takana kolme tai neljä) on kovin aktiivista, niin niille pitää ohimennessänsä kertoa olevansa matkalla ravintolaan.

Tuo viimeksimainittu on muuten yksi hyvä ahdistuksen aihe sekin: on jatkuvasti oltava tekemisissä ihmisten kanssa, joitten tehtävänä on kontrolloida muitten liikkeitä. Eniten se harmitti yliopistolla, jossa piti aina tunnille mennessänsä hakea avain vahtimestarilta, joka kirjoitti nimen kirjaansa. Aulassa on kova meteli ja lähes jokainen vaksi on (ehkä juuri siksi) puolikuuro, joten nimi piti aina huutaa. Ja vaksin puheille oli tietysti myös jonoa, mikä harmitti erityisesti, kun oli paljon oppimateriaalia sylissä. Usein avainta ei saanut, koska se oli vielä edellisen tunnin pitäjällä. Eikä useimmin kopissa istunut vaksiukko vielä toisenakaan vuonna oppinut muistamaan nimeäni, joten lopulta päätin käydä ottamassa avaimista kopiot itselleni. Kävinkin, ja olo on paljon parempi nyt, kun tiedän, ettei enää tarvitse mennä joka päivä vaksille huutamaan. Miksen sitten vain mennyt luokan oven eteen odottamaan, että edellinen tunti päättyy? Välillä niin teinkin, mutta jätin sen, kun eräs opettaja ei suostunut antamaan avainta minulle, koska sääntöjen mukaan avaimen ottaneen on itse palautettava se vahtimestarille. Luoja varjelkoon minua enemmiltä tuommoisilta tapauksilta.

Niin, ja otsikossa mainitut kuvat löytyvät osoitteesta http://kuvablogi.com/blog/3393/3/. Tänä vuonna ei taida tulla lumisten joulutervehdysten lähettämisestä mitään. Sumukuvia voisin ottaa ja laittaa, ne kuvaisivatkin täkäläistä joulua paljon paremmin.