Taustaksi sen verran, että mulla on kesän loppupuolelta ollut pakkomielteenä tutkimuksen tekeminen: mulla on valtava lista kirjallisuutta, josta kerään väitöskirjaa varten aineistoa, jonka kirjaan taulukkoon ja kirjallisuusluetteloksi myöhempää syventymistä varten. Tätä työtä tein paniikinomaisesti Helsingin ja Tarton kirjastoissa ennen lähtöä, Budapestissä viime käynnilläni ja taas ensi maanantaina ja tiistaina siellä aion istua suomalais-ugrilaisessa kirjastossa. Yllättäin löysin myös täältä Zagrebista listassani olevaa kirjallisuutta, lähinnä slavistiikan alalta. Sen lisäksi mulla on ollut luettavana lähtiessäni postittamaani ja valokuvaamaani kirjallisuutta, ja näissä on riittänyt taulukoimista viime päiviksi. Nyt se materiaali alkaa olla jo käsitelty. Mutta kyllä siihen on aikaa mennytkin, kurssisuunnitelmien tekemisen ohella nimittäin, niin että joinakin päivinä en ole syönyt muuta lämmintä kun asematunnelista hakemani pizzan, enkä ole tahtonut mennä minnekään enkä tavata ketään vaan ainoastaan taulukoida.

Nykyinen asuinpaikka on mulla siltä kannalta erinomainen: välittäjän kautta sain kämpän rautatieasemaa vastapäätä, vain 10 min kävelyn päässä laitokselta. Aivan erinomaisen kämpän, vähän tosin liiankin hienon, vanhasta talosta, korkea huone (neliöitä tosin vain 23) ja vasta remontoitu, siinä on jopa astianpesukone. Vuokra tosin on paljon enemmän kuin edellisessä, isossa kämpässä, 380 eukkoa kuussa. Mutta erinomainen siinäkin mielessä, että ehkä kaupungin paras ruokakauppa on vieressä ja laitos lähellä, niin ettei tosiaan tarvitse paljon muuta tehdä kuin töitä jos ei tahdo.

Niin, kävi tosiaan niin että pieneen aikaan en tahtonutkaan. Perjantaiehtoosta ryhdyin töihin, nukuin vähän ja taulukoitsin koko lauantain. Sunnuntaina päätin lähteä reippailemaan, koska olin jo edellisestä viikosta vähän putkessa. Ajattelin ottaa junan ja lähteä Slovenian Alpeille päiväksi, kun nyt kerran asun asemaa vastapäätä. Sitten kävi niin hassusti, etten saanutkaan unta. En koko yönä. Ja sunnuntaina satoi, joten jatkoin töitä. Vasta seuraavana yönä nukuin jonkin verran, ja maanantaiaamuna lähdin retkelle.

Matkustin Celjeen, jossa on vanha linna kukkulan huipulla. Ostin kaupungista retkeilykartan ja kiipesin linnalle. Sitte jatkoin retkeäni pois päin kaupungista, suunnittelin käyväni ylhäällä yhdessä retkeilykeskuksessa ja laskeutuvani alas Laškon kaupunkiin 8 km päähän ennen pimeää. Mutta merkitty polku, jonka valitsin, johtikin hurjaan rotkoon, jossa se nousi ylös varmaan 30 asteen kulmassa. Rotkossa virtasi puro, ja polku muodostu monin paikoin vain kallionseinämään kiinni poratuista metallirenkaista jalansijoina, ja vaijerista, josta saattoi pitää käsin kiinni. Kun en ole ekstreemilajeja juuri kokeillut, alkoi siinä alla virtaavasta purosta parin metrin korkeudessa jo huipata, varsinkin paikassa, jossa kallio työntyi vähän ulospäin, niin että pudotus tuntui olevan seljän takana. Hullun rotkon jälkeen polku jatku melkein yhtä hurjassa kulmassa ylös, ja aloin tosiaan tuntea itseni väsyneeksi. Pakkopiristyin, kun jouduin paikkaan, jossa kulki polkuja ja teitä sinne tänne, en löytänyt opasteita, kartassa ei kaikkia polkuja näkynyt, juoksentelin sinne tänne ja alkoi jo pimetä. Yksi löytämäni polku ei vienyt mihinkään, toinen taas kiipesi uhkaavasti ylöspäin kohti jyrkän näköistä huippua.

Lopulta onneksi löysin oikean tien, pääsin retkeilykeskukselle ja koitin liftata kyytiä. Vastaan tuli kaksi sloveenikaveria sauvakävellen. Sanoivat tietävänsä parhaan tien alas. Lähdin niitten seuraksi. Osoittautuivat reiluiksi tyypeiksi ja kutsuivat mukaansa saunomaan. Uteliaisuudesta ja muutenkin jo hikeä valuvana suostuin kutsuun. Kaverien auto odotti tien varressa, ja sillä ajettiin Laškoon. Ihmettelin mitä ne sellaiset sloveenit on, joilla on sauna kotona, mutta eipä se tietenkään kotona ollut.  

Pääsin tyyppien kanssa Laškon kylpylään, jossa oli turkkilainen sauna, roomalainen sauna, hierova allas ja suomalainen sauna. Turkkilaisessa saunassa istuessani huomasin, että laitoksessa oli sekä aatamin- että eevanasuisia, edellisiä kuitenkin selvästi enemmän. Saunaan tuotiin iso vati, josta kaikki ottivat ja hieroivat valkoista jauhetta ihoonsa. Luulin sitä jonkinlaiseksi saippuaksi, mutta se ärsytti ihoa. Lähdin suihkuun pesemään sitä pois, ja mennessäni kysyin mitä ainetta se mahtoi olla. Suolaa.

Kaikkein omituisin paikka oli suomalainen sauna. Sinne mentiin hyvin viileän huoneen läpi, johon saunasta oli ovi ja iso ikkuna selällänsä. Sisällä istuttiin puisilla lauteilla, mutta pyyhe oli laitettava sekä pepun että jalkojen alle. Hetken päästä tuli sisään mies, jolla oli olalla iso pyyhe ja kädessänsä kauha. Miehen tullessa sisään vilkas puheensorina hiljeni kuin leikaten. Hän sulki oven ja ikkunan, himmensi valot ja kaatoi kauhalla kiukaalle vettä. Sitten hän nosti pyyhkeensä ilmaan ja pyöritti sitä laajassa kaaressa huoneen keskellä. Nyt kaikki taputtivat. Sitten mies jakoi kauhastansa parfymoitua vettä kaikille saunojille. Sen jälkeen hän viskasi taas vettä ja viuhtoi jälleen pyyhkeellä, monta kertaa. Lopulta oli aivan sietämättömän kuuma, mutta kukaan ei lähtenyt ulos, ennen kuin mies avasi oven, jolloin koko joukko poistui kurinalaisesti letkassa. Oven ulkopuolella meille jaettiin iso pahvimukillinen hunajaa, jonka saunojat valelivat ihollensa.

Saunomis- ja lillumisproseduurit tuntuivat viihdyttävän isäntäväkeä kauan. Jossakin vaiheessa ihmettelin jo seuralaisilleni, kauanko he vielä aikovat viihtyä saunassa. Kuulin, että ovat maksaneet kolmesta tunnista, se on standardiaika. Aikaa kontrolloitiin sisäänpääsypääsyrannekkeen avulla: siihen upotettu mikrosiru avasi portit ja vaatekaapin. Kaapin numeron ja jäljellä olevan ajan saattoi kontrolloida seinään sijoitetun mikrosirunlukijan avulla, ja lähtiessä pääsi portista ulos vasta kun oli sujauttanut rannekkeen sille kuuluvaan lokeroon. Kaikki oli uutta ja kiiltävää, vaikka kaverit väittivät että Habsburgien ajalta periytyvä kylpylä oli remontoitu viimeksi kymmenen vuotta sitten, ja että viereen oli tulossa paljon uudempi ja hienompi kylpylä. 

Mitäs sitten? Pääsin kyydillä rautatieasemalle ja sitten kotiin, ehdin vielä ennen junan lähtöä käydä Celjessä kebab-grillillä. Uni tietty maittoi vähän paremmin.