José Davidsson lähti vaihtamaan verotuskuntansa Suomeen ennen verovuoden loppua, sillä hän toimi maaseutuyrittäjänä ja tähtäsi osalliseksi unionin pohjoisilla syrjäseuduilla maksettavasta vakavien vaikeuksien 141-tuesta. Mukaan projektiin lähti Davidssonin avopuoliso Marie Swiata, jonka kohdalla nousi esiin myös omakohtainen synnytyssairaalapalvelujen tarve. Swiatan tila kriisiytyi äkillisesti matkan myötä, ja kunnallisten sairaanhoitopalvelujen joukkoirtisanoutumisuhan alla hänen oli etsittävä kätilö yksityiseltä sektorilta. Lyhytaikaisen kysyntähuipun vuoksi paikkakunnan majoitusalan tarjonta ei vastannut ennustamattoman dynaamisen markkinakehityksen asettamiin vaatimuksiin, mutta ensisynnyttäjä ja vastasyntynyt osoittivat luovaa ongelmanratkaisukykyä yöpymällä tuotantoeläinten pitoon tarkoitetuissa tiloissa.

Saman kunnan virkistyskeskuksen tupakointiterassilla oli sairaanhoitopiirin hoitoalan toimihenkilöitä hiomassa työtaistelustrategiaa. Heti alkupeleissä he sattuivat median valokeilaan ja salamavalojen ympäröimäksi. Toimihenkilöt löysivät itsensä uusien haasteiden edestä, mutta tulivat rauhoitelluiksi toimittajan taholta: Meillä on teille positiivinen visio, lupaava nousujohteinen innovaatio koko kansakunnalle. Tänään on onnistuneesti käynnistetty äitiysalan huipputason pilottihanke, jonka soveltaminen merkitsee miljarditason säästöjä kunta-alalla. Äitiyspalvelut on luovasti nivottu maatilayrittäjyyden laatuosaamiseen: lapsi tutii ekovaippoihin käärittynä pienten possujen seurassa. Pian toimittajaa ympäröi suuri joukko johtavia medioita, jotka ylistivät luovuusstrategiaa sanoen:

”Kansainvälinen kilpailukykymme on turvattu, taloutemme pysyy vakaasti kasvuraiteilla!”